Vuoden 2010 alussa hyväksytty Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Ranskassa syntynyttä mediakohua, kun sarajevolaisen elokuvaohjaajan Emir Kusturican Underground-elokuva palkittiin vuoden 1995 Cannesin pääpalkinnolla Bosnian sodan ollessa yhä käynnissä. Tutkielmassa tarkastellaan, miten ranskalaiset ”mediaintellektuellit” ja journalistit kirjoittivat elokuvasta sekä Kusturicasta kolmen eri päivä- ja viikkolehden sekä yhden uutistoimiston raportoinnissa. Muun muaassa ranskalaisintellektuellit Alain Finkielkraut ja Bernard-Henri Lévy näyttäytyvät palkitsemisen kiivaina vastustajina, kun taas ohjaaja Kusturica edustaa polemiikin toista osapuolta. Kilpailevia diskursseja lähestytään kehysanalyysin (kehykset Underground jugoslavialaisena elokuvana, petoksena tai syntipukkina) sekä retoriikan analyysin metodologisten keinojen kautta. ”Natsismin”, ”fasismin” sekä ”propagandan” käsitteiden retorinen käyttö on erityisen huomion kohteena.
Työn teoreettisena lähtökohtana toimi historian läsnäolo yhteiskunnassa sekä historian poliittinen käyttö. Käsitekolmikko historiakulttuuri, historiallinen tietoisuus ja historiapolitiikka luovat teoreettisen apparaatin debaatin syy- ja vaikutussuhteiden kartoittamiseen. Tutkielma peruslähtökohtana on ajatus Underground-polemiikista tapaustutkimuksena, ja poikkileikkauksena ranskalaisen yhteiskunnan mielenliikkeiden tarkkailuun. Tutkielma argumentoi, että kyseinen mediakohu on vain yksi esimerkki ranskalaisten epävarmuudesta kylmän sodan loppumisen, Jugoslavian hajoamissotien ja maan oman äärioikeistolaisen Vichy-menneisyyden kansallisen uudelleenkäsittelyn ristiaallokossa.
Tutkielma hyväksyttiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella 18.1.2010.
Pysyvä linkki: http://hdl.handle.net/10138/15991
Kuva: Thomas William on Unsplash